Ei ois enää kelloa, joka kertois koska sun pitää herätä, koska sun pitäis herätä, lähteä kouluun, syödä, mennä nukkumaan. Ei ois hirveitä paineita siitä tekeekö tarpeeksi. Elämä täällä on pelkkää suorittamista. Ja mitä varten? Mikä on se päämäärä? Jotkut uskovaiset uskoo pääsevänsä jonnekin paratiisiin. Mutta kun mä en usko mihinkään. Ei oo mitään mitä tavoitella. Onhan se ihan hienoa saada valkolakki ja jatkaa jossain yliopistossa opintoja ja sitte saada joku hieno ammatti. Mutta ku mitään ei lopulta koskaan tapahdu vaan aina kaikki jatkuu eteenpäin, sais edes joskus pysähtyä johonkin hetkeen. Mutta ei. Lomalle lähtiessäkin sitä tietää koska sieltä tulee takaisin ja ei siksi jaksa nauttia. Ainaista samaa paskaa kiertokulkua. Mitä hyötyä on päntätä, stressata, liikkua.. tehdä mitään? Jos kuitenkin joskus kuolee? Eikö vois vaan kuolla heti. Oon nyt 16. Ehkä mun elämästä joku viides-kuudes -osa.. Haluun vaan rauhan."
Lähde Tiredofthisall
Blogin kirjoittajalla on erittäin realistinen elämänkatsomus ja kyseinen artikkeli on loistavasti kirjoitettu!
