Minimalisti rakastaa vapautta. Todellista vapautta. Vapaus ei ole pelkästään sitä, että voit tehdä mitä haluat. Vapaus on myös tunne. Vapaus on sitä, ettei tarvitse murehtia velvoitteista ja rajoitteista elämässä.
On mielenkiintoista kuinka paljon muutumme vanhetessa. Lapsina olemme täysin vapaita. Olemme onnellisia ja innokkaita yrittämään uusia asioita, nauramaan, hymyilemään, leikkimään, juoksentelemaan ja vitsailemaan milloin mistäkin asiasta. Lapsina emme juuri välitä seurauksista vaan toimimme halujemme mukaan.
Kun kasvamme opimme tavalla tai toisella, että teoilla on seuraukset. Joitakin nautintoja on järkevää välttää koska seuraukset pitkällä aikavälillä voi olla haitalliset. Ymmärrämme kuitenkin edelleen, että nautinto on aina oikeaa ja tuo sisältöä elämään. Opimme myös huonoja vaikutteita vanhemmiltamme. Älä kiipeä liian korkealle koska tulet loukkaamaan kun tiput. Älä pyöräile liian kovaa, tulet loukkaamaan kun kaadut. Älä tee sitä ja tätä koska siitä voi olla haittaa. Vanhemmat tietystikin tekevät lapsia itsekkäistä syistä (vanhemmat haluavat sisältöä omaan elämäänsä) mutta lapsien synnyttyä vanhemmat haluavat lapsilleen yleensä parasta.
Vanhempien viaton neuvominen lapsille kuitenkin johtaa ajatteluun mitä ei tulisi tehdä. Lapset alkavat pelkäämään myös näkemiään ohjelmia televisiosta, lehtikirjoituksia, valheellista uskontoa...
Kasvatus myös perustuu siihen, että kaikkien tulisi olla täsmälleen samanlaisia. Meidän tulisi pyrkiä sopimaan joukkoon niin hyvin kuin mahdollista. Hymyily loppuu ja nauraminen vähenee. Emme enää juoksentele, leiki ja nauti elämästä kuten lapsina. On helpompaa valita turvallinen tie ja toimia kuten kaikki muut ympärillämme.
Yleensä kyseistä toimintaa kutsutaan aikuistumiseksi. Minimalistin mielestä kuitenkin suurin osa ihmisistä vihaa aikuistumista ja haluaa nauttia elämästä kuten lapsina. Kaipaamme lapsuudemme vapauden tunnetta.
Nykyisin eläkeikää lähestyvät suomalaiset haluavat vapautensa takaisin. Loma-asunto, matkailua, veneilyä, mökkeilyä, asuntovaunuilua pysähtyen milloin missäkin. Kuoleman odottelu samassa vanhassa talossa vaikuttaa houkuttelevan aina vain vähemmän vuosi vuodelta.
Tarvitsemme vapautta voidaksemme tuntea olomme hyväksi. Jännitystä, valinnan mahdollisuuksia ja elämän helppoutta. Emme tarvitse edelleenkään paljoa tavaraa vaan kaipaamaamme vapautta.
